Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Featured Slider

Taaperon lempeä unikoulu ja siirtäminen omaan huoneeseen nukkumaan

Taaperon lempeä unikoulu ja siirtäminen omaan huoneeseen nukkumaan

Onko liian pitkään jatkunutta yöimetystä mahdollista lopettaa lempeästi tahtotaaperon siitä hermostumatta? Mitä tapahtuu, kun tissitakiaisen vain eräänä päivänä siirretään omaan huoneeseen nukkumaan? Mullapa on näihin vastaus tai ainakin yksi kokemus jaettavana!

Ja tästä tulikin nyt aikaimoinen romaani, mutta halusin kirjoittaa kaikki ajatukset samaan postaukseen. Jos aihe ei sinua kosketa, on turha ehkä jatkaa lukemista, mutta jos kamppailette samanlaisten asioiden kanssa, saattaa meidän kokemuksesta olla vaikka apua tai ainakin vertaistukea...

Pikku Myy on nukkunut alusta asti perhepedissä ja reilun vuoden ikäisestä pinnasängyssä, josta on toinen sivu otettu pois ja joka on ollut meidän sängyn vieressä sivuvaununa. Reilusti yli vuoden neiti nukahti lähes aina tissille ja heräili vielä pari viikkoa sitten joka yö muutamia kertoja hörppäämään maitoa. Aika pitkään se meni ihan kivasti, sillä tissitainnutuksella unet sai jatkumaa yleensä nopeasti eikä asia edes kovin paljoa haitannut mua, kun itse olin jo nukkumassa. Mutta asia, joka haittasi ja ärsytti, oli nukkumaanmeno sekä heräilyt illan aikana, jolloin olisin halunnut tehdä jotain omia juttuja tai katsoa vaikka rauhassa telkkaria. Aivan liian usein Myytä ei vain saanut nukkumaan ennen puoltayötä, joka vasta olikin ärsyttävää, kun iltaan ei sitten jäänyt mitään omaa hengähdyshetkeä eikä kaikkia asioitakaan saanut aina hoidettua, kun lapsi oli koko ajan hereillä. 

Vähän aikaa sitten mä en enää jaksanut ja päätin, että nyt siirretään Myyn sänky sen omaan huoneeseen ja se saa nukkua siellä. Riolle sanoin vain, että mä oon nyt puolitoista vuotta nukkunut huonosti, niin nyt on sun vuoro nukkua muutama yö huonosti. Ja vähän yllättäen se suostuikin siihen mukisematta. Ja kun sillä sattui sopivasti olemaan töistäkin sellainen hetki, ettei ollut aamuvuoroja viikkoon, ryhdyttiin me toimeen ja siirrettiin Myyn sänky sen omaan huoneeseen.

Taaperon lempeä unikoulu ja siirtäminen omaan huoneeseen nukkumaan

Ensimmäisenä iltana mä olin Kaksplussan blogibileissä, jonka aikana Rio oli saanut Myyn pienen huudon jälkeen nukkumaan uuteen paikkaan. Mä menin nukkumaan meidän huoneeseen ja pistin oven kiinni samalla kun Rio jäi sohvalle ja kävi rauhoittelemassa Myyn, kun se muutaman kerran heräsi. Oltiin sovittu, että kuuden maissa Myy saa tulla halutessaan mun viereen ja saa tissiä. Ja niin se tulikin ja sen jälkeen nukuttiin vielä pari tuntia. 

Ensimmäisen yön jälkeen oli mun aika alkaa laittamaan Myytä nukkumaan, sillä Rio oli iltaisin töissä. Tehtiin uusi rutiini, jossa iltamaito otetaan sohvalla, jonka jälkeen käydään hampaiden pesulla ja sitten sänkyyn lukemaan iltasatuja. Niiden jälkeen valot laitetaan pois ja nukkumaan. Alussa Myyn oli aika vaikeaa löytää uusia keinoja nukahtaa, sillä vaikka siitä näki, että se on jo tosi väsynyt, ei hierominen, silittely, laulaminen, nukkuvan teeskentely tms. auttanut. Myy vain pyöri sängyssä, eikä meinannut rauhoittua syliinkään. Mietittiin aluksi Rion kanssa, että pitäisikö ottaa joku tietty menetelmä (tassuttelu-unikoulu, nosta ylös/laske alas -menetelmä tms.) mutta päädyttiin siihen, että omaan huoneeseen muuttaminen ja yksin nukkuminen on jo niin iso muutos, että voidaan nukuttaessa/rauhoittelussa käyttää mitä keinoja vain, jotka onnistuu (paitsi tissiä). Itse päätin, etten käytä kantoreppua nukutuskeinona, sillä meillä oli yhdessä vaiheessa monen kuudauden jakso, jolloin Myy nukahti vain kantoreppuun enkä halunnut enää palata siihen. Rio on vielä sitä jonkun kerran käyttänyt, jos ei ole saanut Myytä yöllä herätessä muuten rauhoittumaan. Nukuttaessa mä olen joutunut muutaman kerran tekemään myös niin, että lähden hetkeksi huoneesta ja laitan oven kiinni, jolloin Myy alkaa itkemään. Sitten palaan takaisin ja otan Myyn syliin, jolloin se on rauhoittunut ja nukahtanut siihen. Tiedän, ei mikään paras keino ja tuntuu hirveältä itkettää lasta turhaan, mutta jos on tunnin yrittänyt jo kaikkia muita keinoja, eikä mikään auta, on täytynyt tehdä jotain radikaalimpaa...

Nyt Myy on nukkunut pari viikkoa omassa huoneessa. Nukahtamiseen on mennyt yleensä puolesta tunnista tuntiin. Alussa Myy heräili 2-3 kertaa yössä ja sitten kerran yössä ennen aamutissille tuloa. Ja sitten, uskomanto kyllä, muutama päivä sitten se nukahti kahdeksan maissa ja tepsutteli puoli seitsemän jälkeen meidän sänkyyn! Niin mahtavaa! Siitä seuraavana yönä se ei myöskään heräillyt, mutta tuli mun luo jo viiden jälkeen, joka on kyllä vähän liian aikaisin, mutta en vain jaksanut lähtä enää viemään sitä omaan huoneeseen. Rio on hoitanut yöheräilyt kunniakkaasti, vaikkakin mua lähinnä nauratti, kun se sanoi, ettei viitsi mennä ajoissa nukkumaan, vaan odottaa, kun Myy kuitenkin kohta herää (yleensä ekan kerran yhden maissa)... Jos mä olisin ajatellut noin, en olisi nukkunut ollenkaan puolentoista vuoden aikana! Hah.

Taaperon lempeä unikoulu ja siirtäminen omaan huoneeseen nukkumaan

Ja miten tämä kaikki on vaikuttanut muhun?

Aluksi muutaman päivän mä olin ihan superväsynyt, vaikka sain nukuttua paremmin kuin aikoihin! Mun kertyneet univelat alkoi varmaan jotenkin purkautumaan ja olisin voinut koko ajan mennä jo kymmeneltä nukkumaan. Oli myös ihanaa, kun pystyin lukemaan sängyssä kirjaa ennen nukahtamista, kun valot pystyi pitämään päällä. Myös illat muuttuivat hermoja kiristävistä taisteluista kivoiksi. Myy oppi todella nopeasti uuden rutiinin mennä omaan huoneeseen ja vaikka nukutus on kestänytkin välillä aika kauan, on se nukahtanut nyt joka ilta 20-21 välillä ja nyt viimeisinä iltoina nukahtaminen on tapahtunut jo melko nopeasti eikä sitä ole tarvinnut enää itkettää. Olen sinnikkäästi pysynyt sen kanssa aina pimeässä huoneessa, enkä päästänyt sitä enää touhuamaan mitään muuta vaikka uni ei heti meinaisi tullakaan.

On niin ihanaa nukkua paremmin ja niin kivaa, kun illalla voi alkaa tekemään jotakin, kuten vaikka kirjoittamaan blogia tai katsomaan ohjelmaa ilman, että tietää, että puolen tunnin välein pitää juosta tissi ojossa rauhoittelemaan toista. Muutama yö sitten Riokin tuli takaisin meidän sänkyyn nukkumaan, kun Myy ei enää hereäile niin paljoa ja nyt tuntuu, että näin tämän kuuluu mennäkin. Aamulla on ihan mukavaa, kun pieni uninen taapero hipsuttelee kainaloon ja voidaan hetki vielä nukkua yhdessä.

Tää on asia, joka voi toisille tuntua aivan normaalille, mutta on meille, ja varsinkin mulle, todella iso mullistus arkeen ja elämänlaadun parantaja. Päivätkin menee kivemmin ja energisemmin (kun alun väsymyksestä pääsin yli), kun aamulla ei tarvitse herätä väsyneenä ja kiukkuisena. Ihanaa!

Tiedän, että tää tilanne ei välttämättä ole pysyvä ja pientä takapakkiakin voi jossain vaiheessa tulla, mutta se ei haittaa, kun tiedän, että meilläkin on kuitenkin mahdollista päästä normaalien ihmisten rytmiin ja nukkua hyvin. Tavallaan sitä miettii, että miksi ihmeessä ei olla tehty tätä aikaisemmin, mutta toisaalta aikaisimmin oli vaihe, jolloin olin niin väsynyt, etten jaksanut edes yrittää mitään muutoksia. Tarvitsin tähän myös Rion apua ja sitoutumista jaksaa muutamia raskaitakin öitä putkeen. Aikaisemmin se ei ollut oikein innostunut koko unikoulu-ajatuksesta, mutta tajusi kai vihdoin kuinka raskasta kaikki tää oli mulle ja onkin nyt myös sitä mieltä, että tää oli hyvä juttu!

Joten, toivotavan kaikille muille samassa tilanteessa oleville kovasti tsemppiä ja jaksamista! Isomman vauvan/taaperon yöimetykset on ihan fine, jos itse jaksaa niitä, mutta samalla mitä kauemmin niitä jatkaa, sen vaikeampi niistä on päästä eroon. Jos taaperolla on jo kovasti omaa tahtoa, on sen öisenä tuttina oloa vaikeampi lopettaa. Myystä huomasi myös heti, että se rupesi syömään paljon paremmin, kun yöllä ei saanutkaan enää "turhaa" energiaa. Hetken unikoululle pitää olla myös oikea, sillä ei tämä lapsen ollessa kipeä tai tehdessä hampaita varmasti onnistu. Toisen vanhemman/jonkun muun ulkopuolisen apu on myös ehdoton. Jokaisen perheen tulee tehdä niin kuin parhaaksi näkeen, mutta kyllä hyvät yöunet parantavat kaikkien elämänlaatua!


P.S. Ota seurantaan myös mun Instagram (@eathooplove) ja Facebook!

Kaksplussan verkostobloggaajien syysbileet

Kaksplussan verkostobloggaajien syysbileet

Reilu viikko sitten oli Kaksplussan verkostobloggaajilla syysbileet, joita vietettiin Radisson Blu Royal Hotelissa Kampissa, josta meille oli varattu oma kabinetti. Olin juhlista aika innoissani (kuten olen aina, kun pääsen käymään jossain lähikauppaa kauempana) ja suunnittelin, että nyt laitan hiukset jotenkin kivasti ja pistän jotain vähän parempaa päälle. Mutta, hah! Hyvä, kun kerkesin töiden jälkeen suihkussa käydä ja hiukset kuivata. Kiireessä meinasi iskeä vaatepaniikki ja päälle päätyi ne samat luottovaatteet, jotka on harva se kerta päällä, jos johonkin pitää lähteä eikä vaatteita kerkeä pahemmin valitsemaan. Hiukset meni niin tylsästi vaan sivuponnarille ja menoksi. Metrossa kerkesi onneksi vähän hengittelemään ja ehdin paikalle juuri oikeaan aikaan. Otin myös metrossa selfien, mutta en pystynyt sitä julkaisemaan, kun näytin siinä niin väsyneeltä ja ryppyiseltä, haha...

Bileiden alku meni rauhallisesti, kun ihmiset lähinnä ottivat kuvia ja somettivat, mutta kun virallinen ohjelma pääsi alkamaan, alkoi tunnelmakin vähän rentoutumaan ja juttu luistamaan. Alkuun meille oli järjestetty olutmaistatusta Laitilan Virvoitustehtaan oluista ja pieni tietopaketti erilaisten oluiden valmistuksesta. Tää aihe ei kiinnostanut mua oikeastaan ollenkaan, sillä en yhtään tykkää oluesta, mutta urhesti kuitenkin maistin ihan pikkuisen jokaisesta kolmesta oluesta, joita meille tarjoiltiin. Ja pahoja olivat kaikki... Onneksi tarjolla oli myös uutta Most Wanted -valkoviiniä, joka maistui huomattavasti paremmalta. Ja vaikka en varsinaisesti ole mikään viiniasiantuntijakaan, niin tuo viini oli sen verran hyvää, että sitä voisi joskus itsekin ostaa. Ja se tuleekin tässä syksyllä Alkon valikoimiin. 

Päivän eksklusiiviset kirppislöydöt

Päivän eksklusiiviset kirppislöydöt

Mä kävin tänään Veraka-kirppiksellä ja tein niin eksklusiivia löytöjä, että oli pakko tulla pitkästä aikaa esittelemään niitä blogiinkin! Lähdin kirppikselle, sillä etsinnässä oli Pikku Myylle joku siistimpi kevyt toppis kauppatakiksi sekä farkut. Ja nehän myös löytyi! Ja lisäksi löytyi vähän muutakin... 

Ujoudesta

Ujoudesta

Kaikki ujot ihmiset eivät välttämättä näytä ujoilta päälle päin ja mä taidan olla yksi heistä. Mähän olen paljon sosiaalisissa kontakteissa opettaessani sirkusta ja esiinnyn välillä todella isoillekin ihmisjoukoille. Eikä mua noissa tilanteissa ujostutakaan yhtään. Eikä mun kaverit varmastikaan pidä mua ujona. Mutta kavereiden kanssa oleminen tai sirkushommat ovatkin sitä missä olen omimmillani. Vieraassa porukassa olen kuitenkin hieman ujo ja kynnys lähtä juttelemaan tuntemattomille ihmisille on joskus kovin suuri... 

Meillä oli esim. viime lauantaina Kaksplussan Verkostobloggaajien kesken syysbileet (kuulette niistä tarkemmin vielä myöhemmin!), jossa meinasi alussa ujous iskeä, kun en oikein hyvin vielä muita bloggaajia tunne. Pieni ujous taisi vaivata tosin useampiakin, sillä juhlien alkuhetket olivat ehkä hieman hiljaisia ja monet kanssabloggaajat keskittyivät lähinnä somettamiseen (joka tietysti kyllä kuuluu asiaankin). Vaikka moni bloggaaja on vähintään netistä tuttu, ujostuttaa mua tuollaisissa tilanteissa aloittaa keskustelua. Jos mulle puhutaan, vastaan kyllä mielelläni, mutta jotenkin tulee turhan usein odotettua sen toisen osapuolen aloitetta... Tässä pitäisi kyllä skarpata. Onneksi illan myötä juttu lähti luistamaan eikä tarvinut koko iltaa tuppisuuna istua. 

Viihtyisä ja lapsiystävällinen kahvila Helsingissä - Mumin Kaffe

Viihtyisä lapsiystävällinen kahvila Helsingissä - Mumin Kaffe

Oletko etsinyt Helsingistä jotakin mukavaa kahvilaa, jossa viihtyisi hyvin lapset sekä aikuiset?  Sisään mahtuisi helposti rattaiden kanssa eikä kukaan katsoisi lapsia pahalla silmällä. Aikuiset voisivat hetken hengähtää jutellen keskenään samalla kuin lapset voisivat touhuta leikkipaikalla. Niin minäkin! En kovin usein kahviloissa luuhaa, mutta toisinaan on ihana nähdä kavereita ihmisten ilmoilla ja varsinkin pidemmältä tulevien kyläilijöiden kanssa on kiva käydä kahvittelemassa kaupungilla. 

Me käytiin äidin ja Pikku Myyn kanssa elokuussa juhlistamassa mun synttäripäivää Kruununhaan Mumin Kaffessa, jossa en ollut aiemmin käynyt. Ja se olikin vastaus lähes kaikkiin kahvilapulmiini! 

Mumin Kaffe on tietysti sisustettu Muumi-hahmoilla ja niitä löytyy lähes joka puolelta minne päänsä kääntää. Syötävät saa nauttia Muumi-astioista, lasten viihdykkeeksi on Muumi-kirjoja ja vessasta löytyy Muumi-vaippoja. Ja saa Muumi-tavaraa ostaa hyllystä kotiinkin. Me käytiin kahvilassa iltapäivästä, jolloin oli aika rauhallista eikä paikalla ollut kuin jokunen muu ja pari asiaan kuuluvaa japanilaisturistia. Juhlan kunniaksi me valittiin tiskistä suolaista sekä makeaa teen kera. Mun syntymäpäivä on sama kuin Tove Janssonin ja hänen kunniakseen oli asiakkaille tarjolla lisäksi pieniä munkkeja ja nameja.